MIKÄ: 1890-lu­vul­la ra­ken­net­tu kak­si­ker­rok­si­nen oma­ko­ti­ta­lo, 154 m² MIS­SÄ: Han­gos­sa TÄÄL­LÄ LO­MAI­LE­VAT: Tai­tei­li­ja ja ku­va­tai­de­o­pet­ta­ja Maj-Lis Ro­ni­kon­mä­ki ja eläk­keel­lä ole­va Nipa Ro­ni­kon­mä­ki sekä hei­dän kol­me las­taan per­hei­neen

Per­he oli käy­nyt kol­me­kym­men­tä vuot­ta ker­ran ke­säs­sä Han­gos­sa mil­loin suu­rem­mal­la, mil­loin pie­nem­mäl­lä jou­kol­la. Lap­sil­le ja lap­sen­lap­sil­le­kin kau­pun­gin ran­nat oli­vat tut­tu­ja. Ke­säl­lä 2011 Maj-Lis, Nipa ja tryf­fe­li­koi­ra­na­kin tun­net­tu Ita­li­an ve­si­koi­ra Bruno suun­ta­si­vat taas ker­ran Han­koon, täl­lä ker­taa il­man per­het­tä. Tar­koi­tus oli vain viet­tää mu­ka­va ke­säi­nen päi­vä ja ajaa il­lal­la ko­tiin Es­poo­seen.

EI MI­TÄÄN OS­TO­A­JA­TUK­SIA

Nipa ja Maj-Lis is­tui­vat to­rin reu­nal­la aa­mu­kah­vil­la, kun he huo­ma­si­vat vas­ta­päi­ses­sä ma­ta­las­sa puu­ta­los­sa kiin­teis­tö­vä­li­tys­toi­mis­ton.

– Jos­tain syys­tä suun­ta­sim­me sin­ne. Mi­tään os­to­a­ja­tuk­sia meil­lä ei ol­lut. Vä­lit­tä­jä näyt­ti meil­le kol­me tai nel­jä koh­det­ta. Kaup­po­ja ei tul­lut, mut­ta sie­men jäi mie­liim­me itä­mään, ker­too Nipa.

Han­ko al­koi kiin­nos­taa ai­na vain enem­män.

– Sil­loi­sel­la työ­to­ve­ril­la­ni oli tääl­lä va­paa-ajan koti, ja hän ker­toi, et­tä par­haat pai­kat ei­vät tule edes jul­ki­seen myyn­tiin. Kuu­lim­me kiin­nos­ta­vas­ta Puis­to­ka­dun huo­neis­tos­ta ja tu­lim­me kat­so­maan sitä, vaik­ka ei ol­lut edes vie­lä var­maa tu­lee­ko se myyn­tiin. Se oli kiva asun­to, ja jäim­me odot­ta­maan, mitä ta­pah­tui­si, Maj-Lis ker­too.

EI TAR­VIN­NUT KUIN AS­TUA VE­RAN­NAL­LE

Ku­lui viik­ko­ja ei­kä Puis­to­ka­dun asun­nos­ta kuu­lu­nut mi­tään. Pa­ris­kun­nan Han­ko-kuu­me vain nou­si. He pa­la­si­vat kau­pun­kiin, kun tie­dos­sa oli kol­me mah­dol­lis­ta koh­det­ta.

– Yh­tä em­me pääs­seet vie­lä edes kat­so­maan si­säl­tä. Kier­te­lim­me ul­ko­puo­lel­la ja ta­pa­sim­me sat­tu­mal­ta omis­ta­jan, joka suos­tui näyt­tä­mään ta­loa. Heti ve­ran­nal­la tie­sin, et­tä tämä se oli­si, Maj-Lis sa­noo.

– Tun­nel­ma oli kieh­to­va, vaik­ka huo­neet oli si­sus­tet­tu ihan eri ta­val­la kuin oli­sim­me it­se si­sus­ta­neet, tosi vie­hät­tä­väs­ti kui­ten­kin, Maj-Lis ker­too.

Ylä­ker­ras­sa oli so­pi­vat ti­lat myös las­ten per­heil­le.

– Kah­den päi­vän ku­lut­tua tu­lim­me koko jou­kol­la las­ten ja las­ten­las­ten kans­sa kat­so­maan ta­loa ja teim­me sii­tä tar­jouk­sen. Rau­hoit­ta­va hen­ki ja si­jain­ti sekä hy­vät lii­ken­neyh­tey­det rat­kai­si­vat.

SUU­RIA RE­MONT­TE­JA EI TAR­VIT­TU

Kak­si­ker­rok­si­nen talo on ra­ken­net­tu kol­mes­sa osas­sa, en­sim­mäi­nen jo 1890-lu­vul­la. Ta­los­sa on jos­kus asu­nut nel­jä per­het­tä. Niin­pä toi­mi­via puu­lie­siä ja pönt­tö­uu­ne­ja on edel­leen jäl­jel­lä nel­jä. Ala­ker­ras­sa on keit­ti­ön li­säk­si vie­ras­huo­ne, isän­nän kir­jas­to­huo­ne, ti­la­va ve­ran­ta ja le­ven­ne­tyil­lä ovi­au­koil­la va­rus­tet­tu ava­ra tila, jos­sa ruo­ka­sa­li, olo­huo­ne ja ma­kuu­huo­ne si­joit­tu­vat haus­kas­ti pe­räk­käin. Ylä­ker­ras­sa on nel­jä ma­kuu­sop­pea ja yh­tei­nen oles­ke­lu­ti­la.

Pi­ha­ra­ken­nuk­sen ti­la­va sau­na­o­sas­to koki pari vuot­ta sit­ten täy­del­li­sen re­mon­tin. Sil­mää vie­hät­tä­vät sei­nien ja ka­ton har­maan­tu­neet kuu­si­lau­dat ja sata vuot­ta van­hat lat­ti­a­tii­let. Pi­ha­ra­ken­nuk­ses­sa on myös ke­sä­huo­ne, ko­ti­mu­seo täyn­nä van­ho­ja aar­tei­ta. Jou­lun al­la siel­lä on jou­lu­puo­ti, jos­sa myy­dään Maj-Lik­sen te­ke­miä ko­ris­te-esi­nei­tä ja nii­tä mu­se­o­ta­va­roi­ta, jois­ta raas­ki­taan luo­pua.

– Edel­li­nen omis­ta­ja oli teh­nyt mit­ta­van re­mon­tin, jo­ten pin­noil­le ei tar­vin­nut teh­dä mi­tään. Lat­ti­ois­ta osa oli uu­sit­tu, osa säi­ly­nyt al­ku­pe­räi­si­nä. Myös osa al­ku­pe­räi­sis­tä hel­mi­pa­nee­li­ka­tois­ta oli vain maa­lat­tu.

Kaik­ki pin­nat oli­vat val­miik­si kau­niin val­koi­set ja sai­vat ol­la­kin. Vain keit­tiö uu­sit­tiin vuo­si sit­ten. Keit­ti­ön kiin­te­ät ka­lus­teet ja hyl­lyt teki Ni­pan veli Mark­ku Ro­ni­kon­mä­ki mit­to­jen mu­kaan. Nii­den val­koi­nen sävy saa­tiin 120 vuot­ta van­has­ta keit­ti­ö­kaa­pis­ta.

KA­LUS­TEET KIER­TÄ­VÄT

Po­jan van­ha pi­a­no ei mah­tu­nut hä­nen uu­teen ko­tiin­sa, mut­ta se sai pai­kan Han­gon-ta­lon ruo­kai­lu­ti­las­ta. Osa van­hois­ta huo­ne­ka­luis­ta jäi en­ti­sel­tä omis­ta­jal­ta, osan Maj-Lis ja Nipa sai­vat lap­sil­taan ja osa löy­tyi omas­ta va­ras­tos­sa Es­poos­sa.

– Olem­me hank­ki­neet ka­lus­tei­ta pal­jon huu­to­kau­pois­ta ja kirp­pu­to­reil­ta. Pe­ri­aat­tee­na on ol­lut, et­tä tän­ne tuo­daan vain ta­lon ikäi­siä ka­lus­tei­ta. Ai­noa poik­keus ovat sän­gyt, Nipa to­te­aa.

Vä­ri­maa­il­ma on mo­lem­mil­le tär­keä. Var­sin­kin mat­to­jen Maj-Lis ha­lu­aa soin­tu­van sau­mat­to­mas­ti ka­lus­tei­siin ja pik­ku­e­si­nei­siin.

Tai­de on mu­ka­na si­sus­tuk­ses­sa, vaik­ka Maj-Lis ei tie­toi­ses­ti tee­kään mi­tään omaan ko­tiin so­pi­vaa. Jos­kus jo­kin teos vain ot­taa pai­kan omak­seen.

SEU­RAA­VAK­SI ON PI­HAN VUO­RO

Vie­lä nyt ava­ra piha on pää­o­sin nur­mik­koa, jol­la las­ten­las­ten on help­po tel­miä. Joka kesä pi­hal­la jär­jes­te­tään kol­men su­ku­pol­ven olym­pi­a­lai­set, jois­sa la­je­ja on kym­men­kun­ta, juok­suis­ta ja pi­tuus­hy­pys­tä hu­la­van­teen pyö­ri­tyk­seen.

Maj-Lis ai­koo suun­ni­tel­la pi­hal­le eri­lai­sia kas­vi­ryh­miä, jot­ka Nipa to­teut­taa. Nyt siel­lä on ita­li­a­lai­nen osas­to, jos­sa yr­tit ja sa­laa­tit kas­va­vat laa­ti­kois­saan ruuk­ku­te­li­neis­sä. Tu­los­sa on ai­na­kin ja­pa­ni­lai­nen puu­tar­ha.

VERK­KAIS­TA ELÄ­MÄÄ

Hu­vi­lal­la on niin pal­jon te­ke­mis­tä, et­tei te­le­vi­si­o­ta kai­va­ta. Pel­käs­tään me­ren ja pil­vien seu­raa­mi­nen päi­väs­tä ja kel­lo­na­jas­ta toi­seen käy viih­dyk­kees­tä.

– Ran­nal­la kä­ve­le­mi­nen on lem­pi­puu­haa­ni. Luon­to ja meri ovat vai­kut­ta­neet myös töi­hi­ni, vaik­ka en tääl­lä pal­jon maa­laa­kaan. Joi­ta­kin ak­va­rel­le­ja olen aloi­tel­lut ja teh­nyt ne sit­ten val­miik­si Ta­pi­o­las­sa työ­huo­neel­la, ker­too Maj-Lis.

Han­gos­sa elä­mä on verk­kais­ta ja help­poa, kaik­ki on lä­hel­lä. Ta­pah­tu­mia riit­tää var­sin­kin ke­säl­lä.

– Puu­tar­ha­viik­ko tou­ko­kuus­sa on suo­sik­kim­me, sa­moin kes­ki­vii­kon il­ta­to­ri, jos­ta joka ker­ta tart­tuu mu­kaan ai­na­kin ek­soot­ti­sia tai­mia puu­tar­haan. Han­gon pie­nes­sä elo­ku­va­te­at­te­ris­sa käym­me tosi pal­jon, sa­moin syö­mäs­sä ran­ta­ra­vin­to­lois­sa, jois­ta suo­sik­kim­me Ori­go on au­ki ym­pä­ri vuo­den.

TAI­TEEN MAA­IL­MAAN

Maj-Lik­sen elä­mä tai­tei­li­ja­na al­koi to­den te­ol­la vas­ta yli ne­li­kymp­pi­se­nä. Hän al­koi äi­tiys­lo­mal­la miet­tiä, mitä ha­lu­aa elä­mäl­tä.

–Toi­min yri­tys­maa­il­mas­sa ATK-so­vel­lus­neu­vo­ja­na ja ta­lous­pääl­lik­kö­nä. Poh­din­to­jen jäl­keen pää­tin men­nä tun­teen mu­kaan. Vaik­ka pää­tös oli vai­kea, en ole sitä kos­kaan ka­tu­nut.

Aluk­si Maj-Lis meni Hy­vin­kään tai­de­kou­luun ja heti pe­rään hank­ki pe­da­go­gi­sen pä­te­vyy­den Lah­den muo­toi­luins­ti­tuu­tis­sa. Hän on opet­ta­nut ku­va­tai­de­kurs­seil­la vuo­des­ta 1995 ja vuo­des­ta 1997 Va­na­ja­ve­den opis­tos­sa. Lo­pul­ta Maj-Lis val­mis­tui tai­teen mais­te­rik­si Tai­de­te­ol­li­ses­ta kor­ke­a­kou­lus­ta vuon­na 2004.

Pa­rin­kym­me­nen vii­me vuo­den ai­ka­na Maj-Lik­sen töi­tä on ol­lut esil­lä kym­me­nis­sä näyt­te­lyis­sä. Tänä vuon­na hä­nel­lä on näyt­te­ly Han­gon kau­pun­gin­ta­lon gal­le­ri­as­sa.

VÄ­RIT VOI­VAT ÄR­SYT­TÄÄ

Tai­tees­saan Maj-Lik­sel­la on ol­lut eri­lai­sia kau­sia. Vä­rit voi­vat hä­nen puo­les­taan ol­la är­syt­tä­vi­ä­kin, pää­a­sia et­tä ne pu­hut­te­le­vat. Jo­kin väri saat­taa vie­dä men­nes­sään.

– Mi­nul­la oli pit­kään pu­nai­nen kau­si, sit­ten tur­koo­si. Nyt tun­tuu ole­van me­neil­lään enem­män mus­ta-val­ko-har­maa.

Kä­sil­lä te­ke­mi­nen on eri­tyi­sen tär­ke­ää. Maj-Lis käyt­tää tau­luis­sa­kin maa­lien ohel­la mo­nia eri­lai­sia ma­te­ri­aa­le­ja: silk­kiä, har­so­kan­gas­ta, kris­tal­le­ja ja pu­ret­tu­ja rih­ka­ma­ko­ru­jen osia. Ko­ru­jen osia on myös krans­seis­sa ja muis­sa ko­ris­te-esi­neis­sä. Nii­tä Maj-Lis as­kar­te­lee  Han­gon ke­sä­huo­nees­sa.

Ai­na sil­loin kun jou­taa puu­tar­han­hoi­dol­ta, ran­ta­kä­ve­lyl­tä tai olym­pi­a­lai­siin osal­lis­tu­mi­sel­ta.